Tuoksut vanamon ja varjot veen

Eino Leino (1878‒1926) julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa yli sata vuotta sitten, mutta hänen runonsa elävät yhä vahvasti suomalaisessa mielenmaisemassa. Tuoksut vanamon ja varjot veen piirtää kattavan kuvan Leinon tuotannosta, ja valikoimasta löytyy runoja niin arkeen kuin juhlaankin.

”Mä rakastin metsää ja maailmaa,

nyt rakastan häntä mä vain,

hän on minun metsäni ja maailmain,

hän on minun ainoain.

Minä rakastin yötä ja päivää myös,

nyt rakastan häntä mä vain,

hän, hämärän impeni ihmeellinen,

niin vieno, mut väistyvä vain.

Minä rakastin muita ja itseäin,

nyt rakastan häntä mä vain,

hän on mulle minä, hän on mulle muu,

hän on minun armahain.”