Janne Holmström
Olen melkein olemassa
Lempeänpurevia runoja perheellisen miehen yksinäisyydestä.
Mitä miehestä jää jäljelle, kun puoliso ja lapset lähtevät kotoa?
Eteisestä kaikuu hei ja ovi kolahtaa kiinni. Mies silmäilee tyhjää asuntoa, kunnes havahtuu maisteri Mellerin katseeseen. Janne Holmströmin toinen runokokoelma pohtii maskuliinisuutta ja musiikkia, nostalgiaa ja filosofiaa. Hiljaisuudesta versoo kuulaanrailakkaita runoja yksinäisyydestä ja kaipauksesta, kirpeänlempeitä muistoja menneestä ja pakahduttavanpaljaita toiveita tulevasta.
Te olette minussa kiinni
kuin uni
minä näen teidät
niin kuin katsoisin silmiin niin
kuin vertaus olisi sama kuin
katsoa silmiin
niin kuin siihen voisi verrata.