Karvakorvan runopurkki

Jää kirjat koirankorvilleja koirankielet torville,kun nukun koiranunta.On koiranpommit purkissaja koirankarvat turkissaja koiranilmaa vältellensyön koirankeksilunta.Näin koiranvirkaa hoitelenja koiranleuat voitelenja koirankonstein tästänäin pääsen veräjästä.

Talutushihna on irti! Koira vaeltelee vapaana, nuuhkii ja ihmettelee asioita ja palaa sitten isäntänsä luo, kohti oman maailmansa napaa. Kun koira havaitsee lähettyvillään jotain kiinnostavaa tai vaarallista, se jähmettyy ja herkistää aistinsa äärimmilleen. Koira näkee keskittyneesti, pysähtyen, kuunnellen, katsellen, haistaen ja maistaen.Karvakorvan runopurkissa rapisevat monenlaiset runotunnelmat ja tunteet. Hannele Huovi leikittelee äänteillä ja sanoilla tai kirjaa runoihin salaviisaita pikku mietteitä. Herkin aistein runoja on lukenut myös Kristiina Louhi, jonka kuvituksessa on lämpöä, leikkimieltä ja huumoria.