Jotain muutakin kuin tämä

Uskonnottomuudesta on tullut uusi normaali. Niinpä militantille ateismillekaan ei enää ole sijaa, uskonnonfilosofiselle pohdiskelulle kylläkin. Mitä uskominen oikeastaan tarkoittaa?

Vaatiiko uskominen erityistä taipumusta tai lahjakkuutta, vai onko se vain harvoille ja valituille suotu armo? Millaisia käsityksiä kuolemattomuudesta eläteltiin muinoin, entä mitä sanoo luterilainen kirkko nykyään? Millaiseksi kuolemanjälkeinen elämä on kuviteltu kaunokirjallisuudessa? Miten on kuvattu helvettiä, entä taivasta?

Merete Mazzarella on aina kuulunut kirkkoon ja jopa kirjoittanut kirjan elämän tarkoituksesta, mutta uskonnollisten kysymysten käsittelyä hän on lykännyt tuonnemmaksi. Koronapandemia, veljen ja ystävien kuolemat sekä oman kuolevaisuuden tunnun voimistuminen ovat nyt kuitenkin saaneet hänet kysymään, mitä uskominen on ja mihin hän itse uskoo.

Mazzarella kuvaa haluaan oppia tuntemaan Jumala: hän alkaa käydä kirkossa, koettaa opetella rukoilemaan ja lukee Raamattua. Silloin hänen kuvansa Jeesuksesta kyllä muuttuu, mutta ei pelkästään parempaan suuntaan.