Matala maa

Nimikertomus kuvaa tytön kasvua varhaislapsuudesta murrosikään hänen omasta näkökulmastaan. Häntä ympäröivä maailma on varsin ankea: toimeentulo on vaikeaa, leipä tiukassa ja elämää kahlehtivat perisaksalaiset hyveet, kuten ahkeruus, kunnollisuus ja siisteys, jotka puolestaan kätkevät alleen vihamielisyyttä, suvaitsemattomuutta ja onnettomuutta. Perhe-elämä on kovaa ja kalseaa. Isä juopottelee ja pettää vaimoaan, äiti puolestaan purkaa katkeruutensa äärimmäiseen ankaruuteen lasta kohtaan.

Tämän kaiken Herta Müller kuvaa tosi runoilijan tavoin aidosti ja vahvasti lapsen maailmaan eläytyen. Todellisuus rakentuu konkreettisista, aistimusvoimaisista havainnoista, jotka lukija tunnistaa lapsen näkökulmasta, läheltä maata tehdyiksi. Mutta kokonaisuus joka niistä muodostuu ei suinkaan ole lapsenomaisen hellyttävä, vaan unenomaisen absurdi, painajaismaisen ahdistava, niin että välillä on pakko panna kirja syrjään ja vetää henkeä. Useimmat muut kirjan novellit liittyvät samaan aihepiiriin kuin Matala maa ja täydentävät sitä erilaisista mielenkiintoisista näkökulmista. Ennen kaikkea on mainittava Kyläkronikka, joka sosialistisen byrokratian slangia herkullisesti parodioiden selostaa muka objektiivisesti ja asiallisesti kylän hallintoa, elinkeinoja, kouluoloja, ynnä muuta.