Oula Silvennoinen

Oula Silvennoinen (s. 1970) on Helsingin yliopiston Euroopan historian dosentti ja tutkijatohtori. Hänen aihealueinaan ovat holokaustin, kansanmurhan, eurooppalaisen fasismin ja radikaalin kansallismielisyyden historia.

Silvennoinen osallistui vuosina 2004–2008 Kansallisarkiston tutkimushankkeeseen, jossa selvitettiin muun muassa sotavankikuolemia suomalaisilla sotavankileireillä ja Saksan sekä myöhemmin Neuvostoliiton kanssa toteutettuja ihmisluovutuksia. Hankkeen myötä syveni kiinnostus aihepiiriä kohtaan ja vuonna 2008 ilmestyi Silvennoisen väitöskirja Salaiset aseveljet: Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933–1944.

Väitöskirja herätti paljon huomiota, sillä Silvennoisen mukaan saksalaisten ja suomalaisten viranomaisten yhteistyö oli paljon syvempää kuin oli aiemmin luultu. Menneitä tekoja – myös kiusallisia ja hankalia – on Silvennoisen mielestä kuitenkin tärkeä tutkia. Sotien välisen ajan ja sotavuosien seurauksia kannetaan yhä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Silvennoinen on kirjoittanut teoksen myös metsäruhtinas Gösta Serlachiuksesta (Paperisydän: Gösta Serlachiuksen elämä, Siltala, 2012) ja Lauri Törnistä (Tuntematon Lauri Törni, yhdessä J. Pohjosen kanssa, Otava, 2013).

Vaikka arkistot vievät tutkijan helposti mennessään, Silvennoinen kertoo nauttivansa kirjoittamisesta: ”Erityisesti hienoa se on loppuvaiheessa, kun tiedän että kaikki oleellinen on mukana, ja voin keskittyä tekstin viimeistelyyn ja hiomiseen.”